Perjantai on iloa täynnä, vai onko? 

Heräsin aamulla jäätävään päänsärkyyn, jonka oletan olevan seurausta kunnon niskalihasjumista. Syytän mielihaluani kantaa laukkua vain toisella olalla ja ehkä hieman huonoa tyynyä. Tyyny tosin on suhteellisen uusi, mutta en osaa päättää onko se liian täyteläinen vai liian littana. Ehkä ens kerralla ostan laadukkaamman tyynyn. 

Tänään alkaa lapsiviikonloppu. Ajattelin viedä lapset metsäretkelle, mikäli sää sen sallii. Valio-myrskyn aikana ei mennä ulos, koska en halua pelata venäläistä rulettia mahdollisesti kaatuvien puiden kanssa. Huomenna tosin pitäis olla hyvä ilma, joten miksei mentäisi kävelemään naapurikuntaan? Eläimiä siellä tuskin enää on, mutta onhan se kaunista seutua ilman kotieläimiäkin - ne on olleet lähinnä hauska bonus kävelyreitin varrella. Pakkasin mukaan oikein lenkkarit tätä varten, koska Converseissä ei sipsutella maastossa tai pelata esim. jalkapalloa vanhemman muksun kanssa. Tulee vaan koivet kipeiksi, kun kengät ei tue jalkapohjaa melkein yhtään. 

Olenko muuten yksi niistä harvoista, joka ei lisää sosiaalisen median tililleen jokaista tapaamaansa ihmistä? En lisää sinne edes niitä, joitten kanssa päädyn samoihin juhliin silloin tällöin. (Voisin melkein poistaa ihmisiä listoiltani, koska en tunne heitä tarpeeksi hyvin eikä me edes kommunikoida Facebookissa.) On vaan fiksua, ettei päästä jokaista vastaantulijaa norkoilemaan omia asioitani. Turvallista myös. Eräs ihminen tuntuu lisäävän jopa kaverien kummin kaimat ja naapurit kaverilistalleen - riittää, että on sanottu käsipäivää ja katsottu kerran silmiin. En vain tajua tuollaista, että halutaan kaikki jakaa koko maailman kanssa, kun sitten välillä kiehutaan, kun joku puhuu hänestä jotakin. Ylläripylläri jos jaat kaiken julkisena! Lol. 

Itse en aio lisätä tähän blogiin kuvia tai omia tunnistetietojani. Kenenkään ei tarvitse tietää kuka oikeasti olen - edes läheisteni, jotka harvemmin lukevat blogikirjoituksia. 

Peace and love.