Mietin koko eilisen päivän, että otanko etäisyyttä asioihin, ja päätin tehdä niin. Ei se helppo päätös ollut, mutta välillä on hyvä ajatella asioita rauhassa, monelta kantilta. Se vaan ehkä pikkuisen häiritsee, ettei asiaan vahvasti liittyvät ihmiset ole reagoineet millään tavalla. Toisaalta reaktiota voi olla turha odottaa, koska he eivät juuri korvaansa lotkauttaneet useampi vuosi sitten, kun erosin silloisesta miehestäni. Itse pidän tärkeänä sitä, että olen henkisenä tukena ystävilleni isoissa elämänmuutoksissa. Mutta joo, kaikki eivät ole samanlaisia tai ajattele, että joskus olisi hyvä vain käydä kylässä ja olla hetki läsnä. Nykyaikana kun voi näprätä kännykkää tilanteessa kuin tilanteessa, sillä sehän on hyväksyttävää olla kuuntelematta ystävän hyvää tai pahaa oloa. 

Illalla kävi mielessäni ajatus, että mitä jos mä olen myrkyllinen ihminen? Siis sellainen itselleen sokea, muita vituttava yksilö? Mitä jos mä olen narsisti? Jos olisin kumpaakin, niin tajuaisinko mä itse asian? Vai onko se niin, että oikeasti kamalat ihmiset todellakin tietävät olevansa helvetillisiä, mutta eivät suostu muuttumaan? Kauheaa, jos olenkin kammottava ihminen. Olen niin kovasti aina yrittänyt miellyttää muita, mutta en kuramattouteen asti. Olen ollut kaikille ystävällinen ja kohtelias, vaikka toinen ei olekaan ollut mukava. Tiedän olevani liian kiltti (koska tämän olen kuullut niin monelta), mutta mitä jos mun kiltteys onkin jokin esiaste täydellisestä kusipäisyydestä? 

Jotta ei menisi liian syviin vesiin ajatus heti aamusta, niin voisin mainita odottavani joulua. Olen ostanut vaikka mitä kivaa tänne jouluksi, ja ollaan yhdessä ystävän kanssa laadittu ruokalista aatolle. Saadaan hyvin ruuat tehtyä yhdessä ja varmasti on tunnelmakin kohdillaan. Sirottelen jouluvaloja sinne tänne ja sytytän tuikkuja palamaan. Pitkästä aikaa odotan jouluaattoa. Ihanaa, kun on jotain kivaa tulossa kaiken tämän tunnemyrskyn keskellä.