Kahden tulen välissä oleminen on turhauttavaa. Toinen sanoo toista ja toinen täysin päinvastaista. Itse nyökyttelet siinä välissä ja mietit, että kuka puhuu totta vai puhuvatko molemmat totta, mutta liioitellen. Parempi, kun ei sano mitään liian konkreettista, senkun vaan toistelee "okei", "aivan" tai "jaahas". 

Olen tänään kuullut kaksi tarinaa samasta asiasta, ja nämä kumoavat toisensa. Tarina ei liity itseeni eikä edes puolisooni. Tarina ei sinänsä edes kiinnosta mua, mutta on kohteliasta kuunnella. Tekisi mieli  kysyä molemmilta yhtäaikaa, että miten juttu voi olla sama, mutta "syyllinen" on tarinoissa eri. Pää tässä vaan hajoaa, joten annan olla ja katson, ettei asiasta tule mitään suurta sotaa tai edes pientä kriisiä. Se kun ei periaatteessa kuulu mulle tai kummallekaan heistä. Periaatteessa. 

Argh.